KATKOJA VAI JATKOJA – Lost palaa ruutuun

LOST-sarjan toisen tuotantokauden jaksot alkavat torstaina: mitä ensimmäisestä kaudesta jäi saldoksi? Yksi suurimmista kysymyksistä koko sarjan suhteen on, kertooko Lost yhtä suurta tarinaa pienten välivaiheiden kautta vai toistaako samankaltaisia pikkutarinoita jaksosta toiseen?

Jonathan Bignell erottaa mediasemiotiikan kirjassaan tv-sarjoissa jatko- ja katkosarjat (serials ja series): jatkosarjassa suurempaa kokonaisuutta valotetaan episodi kerrallaan, "master plan" paljastuu vähin erin. Tieteissarjoissa tämän esimerkiksi käy Babylon 5. B5:n tuotannossa oli alunpitäen tarkoitus tehdä tietynmittainen kokonaisuus, tietty määrä esityskausia joissa kuvataan ennaltapäätetty narratiivinen ehyt rakenne. Yleisempi sarjamuoto lienee kuitenkin katkosarja – puhuttiin sitten tieteissarjoista tai muusta tv-fiktiosta. Katkosarjoissa hahmot eivät suuremmin muutu, ja miljöö pysyy kutakuinkin samana. Jaksot ovat "irrallisia" ja monesti myös rakenteellisesti toistensa kaltaisia. Star Trek, Lexx sekä liian pian edesmennyt Firefly käynevät esimerkeistä. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kumpaan suuntaan Lost tulee kallistumaan. Suunta ei tosin ollut selvä vielä tekijätiimillekään, ainakaan ensimmäisen tuotantokauden dvd-ekstrojen haastatteluissa. Jatko- ja katkosarjojen ero ei kuitenkaan ole mikään täydellisesti määrätty tai absoluuttisen selkeä. Esimerkiksi The Prisoner -sarjan episodit toistivat samaa peruskuviota (vaihtuva numero Kaksi pyrkii murtamaan Patrick McGoohanin esittämän numero Kuuden). Taustalla on kuitenkin kokonaisuus, Kylän valtaapitävien kasvava epätoivo numero Kuuden vastarinnan jatkuessa. Lostin ja Prisonerin samankaltaisuus eräiden elementtien suhteen – suljettu ympäristö, "koodit", yksilön vapaudenkaipuu, henkilöhistorian pimittäminen – onkin houkutteleva, kenties aiheeseen tulee palattua.

Ensimmäisessä tuotantokaudessa Lost haki strategioita sekä katkon että jatkon puolelta. Saaren mysteerit, Hurleyn numeroarvoitukset, ne Toiset ... kaikki viittaavat johonkin suurempaan kokonaisuuteen, johonkin yleissuunnitelmaan. Episodit olivat kuitenkin toisteisia, jossain vaiheessa jopa ennalta-arvattavia. Ongelmien juuret ja ihmisiä motivoivat tekijät löytyvät henkilöhistoriasta, vielä tarkemmin perhesuhteista. J.J. Abrahamsin käsitys perheistä ja perhesuhteista oli kompleksinen jo Aliaksessa, mutta Lostissa perheet ja perhevaikeudet muuttuvat jo osoitteleviksi. Kysymykseksi jää, onko tämä Abrahamsin käsitys perheistä vai käsitys ongelmien synnystä: ehkä Abrahams ei vain tahdo kuvata onnellisia perhesuhteita sen vuoksi, että niistä ei saa dramaattista tv-sarjaa. Määrääkö perhe, perhehistoria ja perheen ongelmat sitten yksilöä ja yksilön traumoja? Vai tekevätkö esitetyt traumaattiset perhesuhteet helpommaksi samaistua sarjan henkilöihin, syventävätkö henkilöhistorian ongelmat hahmojen luonnetta? Kolmantena mieleen nousevana vaihtoehtona on monimutkainen ja epämääräinen idea: ehkä taustalla vaikuttava suunnitelma vaatii tietyntyyppisten ihmisten osallistumista. Mikäli näin on, niin silloin J.J. Abrahams rakentaa vuosikymmenen tv-sarjaa hämmästyttävän taidokkaasti.

Jos nyt oletetaan, että taustalla on jokin master plan, niin selviääkö sarjassa mikä paikka saari oikein on? Fanien arvailut ovat yltäneet aina kiirastulipohdintoihin saakka. Ovatko saarella olevat ihmiset limbossa oppimassa virheistään ja ovatko he oppineet? Vai onko se piinaa että yksilö pakotetaan käymään läpi vanhoja virheitään ja historiansa ristiriitoja? Onko helvetti muut ihmiset, vai oman pään sisus? Ajattelin hetken itse, että Lostista tulee kevyen sarjan muotoon puettu dialogi sanan filosofisessa mielessä: Locke ja Rousseau ovat kaksi hahmoa, joita sarjassa on kuvattu intensiivisesti, ja monessa suhteessa hahmot muodostavat sarjan vastakohtapareja. Tämä tulkinta kuitenkin latistaisi muut sarjan henkilöt sivuhahmoiksi, eikä se loppujen lopuksi tunnu perustellulta tulkinnalta ensimmäisen tuotantokauden rakenteen valossa. Kuten Eco toteaa: "But evidence is considered to as a sign of something else only on three conditions: that it cannot be explained more economically; that it points to a single cause (or a limited class of possible causes) and not an indeterminate number of dissimilar causes; and that it fits in with the other evidence." Filosofinen selitysmalli, kaikesta houkuttelevuudestaan huolimatta ei ole kaikkein yksinkertaisin eikä taloudellisin ja ennen muuta se ei sovi kaikkiin muihin sarjan tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. On siis odotettava, arvioitava ja vertailtava. 4.8.15.16.23.42.

KÄNNYKONDOMEITA JA AVARUUSALUKSIA

Kuluneen viikon pikku-uutisissa oli maininta ruotsalaiskeksinnöstä: kännykkäkondomista. Kyseinen kumipussukka on tarkoitettu alunpitäen suojelemaan hankalissa olosuhteissa kännykkää rapaantumasta, kastumasta tai muuten likaantumasta, mutta nyttemin on nerokkaasti päätelty että kännykät keräävät bakteereja johtuen toistuvasta ihokontaktista. Viehättävästi kuvataan, miten kännykkä joutuu enemmän ihon kanssa kosketuksiin kuin vessanpönttö.

Ilmeisesti suunnittelijoilta ja markkinoijilta on jäänyt - enemmän tai vähemmän tietoisesti – huomaamatta muutama pikkuseikka: kännykkä nyt ei ole ainut ihon kanssa kosketuksiin joutuva esine: ovenrivat, rahat, tietokoneiden näppäimistöt ja silmälasien sangat suorastaan huutavat omia pikku kertakäyttökumejaan. Tietenkin, jos tälle linjalle lähdetään, yksinkertaisinta olisi pussittaa bakteerikammoiset jonkinlaisiin kokovartalokondomeihin (taisi muuten Leslie Nielsen moista esitellä jo jossain Alaston Ase -elokuvassaan): bakteereita on kaikkialla. Hysterian lietsominen on vanha, hyväksi havaittu markkinointikikka, sillä saadaan myytyä niin ylitehokasta astianpesuainetta kuin sotaan liittymistäkin: kehitetään uhka ja esitetään sille ratkaisu.

Koko uutinen palautti mieleen Douglas Adamsin viisiosaisen trilogian Linnunradan liftareista. Yhdessä sivujuonessa erään planeetan asujaimisto päättää päästä eroon kaikista hyödyttömistä kansalaisista esittämällä planeettaa uhkaavan tuhon, jota täytyy paeta avaruuteen. Uhkan avulla saadaan tarpeeton väestönosa houkuteltua alukseen: mukaan laitetaan muiden muassa sekä mainososaston porukat että "puhelinsanitoijat". Loppujen lopuksi turhakkeiden alus haaksirikkoutuu esihistorialliseen Maahan ja syrjäyttää alkuperäisväestön... Koska nyt näyttää, että todellisuus jäljittelee taidetta, on syytä palauttaa mieleen, mitä Maalle ja Maassa tapahtuu: koko Maapallohan on jättimäinen tietokone, joka on suunniteltu ratkaisemaan kysymys Elämästä, Maailmankaikkeudesta ja Sen Sellaisesta. Hieman ennen ohjelman valmistumista vogonien rakennuslaivasto pyyhkäisee Maapallon intergalaktisen moottoritien tieltä.

Siispä, jos taivaalle katsellessanne näette jotain keltaista, muistakaa missä pyyhkeenne lepää.