LOST II – JUONI TIHENEE

Box-set Lostin toisesta tuotantokaudesta on nyt tullut, ja muutaman punasilmäisen katselupäivän jälkeen siitä voi sanoa jotain. Seuraava saattaa sisältää juonipaljastuksia niille, jotka nauttivat annoksensa televisiosta maltillisesti kerran viikossa, sellaisiakin kuulemma on.

Juonellisesti kakkoskausi tuntuisi olevan eheämpi kuin ykkönen. Ensimmäisen esityskauden huippu, sisäänpääsy bunkkeriin, johtaa luontevasti bunkkerin roolin korostumiseen kakksokaudella. Ykkösen elementeistä tuttuina säilyvät takaumat ja perhesuhteiden korostaminen, mutta esimerkiksi musta savuhirviö ja muut saaren omituisuudet ovat nyt vähemmän näkyvillä. Kenties ne ovat peitetysti läsnä, kenties Dharma-projektin viittaukset liittyvät niihinkin – tätä tulkintaa tukisi ”leimattu” hai kauden alussa. Koska katsojalle on tarjottava myös palkintoja, ei vain lupailtava tulevista paljastuksista ja master planista, bunkkeri toimii väliratkaisuna – mutta myös uusia salaisuuksia (ja paljastuksia) lupaavana elementtinä. Vieläkään ei ole aivan varmaa, onko Lostista tulossa katko- vai jatkosarja.

Saari on suljettu tila. Miten sellaiseen voi lisätä hahmoja? Yksi vaihtoehto olisi ollut hyödyntää ensimmäisen kauden taustalle jääneitä sivuhenkilöitä, mutta tässä olisi ollut vaarana, että kakkoskaudesta tulee ykkösen uudelleenfilmatisointi uusilla henkilöillä (”Tämä olisi vähän niinkuin Kate, ja sitten tämä voisi olla niinkuin Locke...”). J.J. Abrahams ei sitten tee näin. Ykkösen taustahahmot jäävät edelleen ohuiksi, roolipelikäsittein NPC:ksi/EPH:ksi. Toimiiko sitten pyrstön henkiinjääneiden esittely tällä tavalla? Nyt uudet hahmot laukataan läpi, tuodaan tarinaan puolen jakson rysäyksessä: rankkaa on ollut, ja nyt ollaan tässä.

Salaliiton tuntu kasvaa ja uusia juonteita tulee. Mikä on ihan hyvä, katsojan kiusaaminen ja houkuttelu toimii nyt paremmin kuin ensimmäisellä, koska kokonaisuus on selkeämpi ja tavoitteellisempi. Master plan on kuitenkin kaksipiippuinen juttu: siihen viittaamalla saadaan jatkumo, jota on seurattava, mutta jatkumon seuraaminen saa katsojan odottamaan palkintoa, jotain mikä on käytetyn ajan, vaivan ja arvailuiden arvoista. Mitä pidempään ja monimutkaisemmin taustalla piileviin liittoutumiin ja salaisuuksiin viittataan, sen ”arvokkaampia” salaisuuksien tulee olla. Nyt näyttää lupaavalta. Dave-episodi ja Hurleyn episteemiset pohdinnat viittaisivat ainakin siihen, että mitään ”kappas vaan, kaikki olikin unta” -tyyppistä latistusta ei olisi luvassa.

Filosofinimiä tulee lisää. Locke kohtaa Humen – ja mitä meidän pitäisi ajatella siitä, että Hume joutuu paikkaamaan Locken tietoteoreettista virhettä? Lisänä käväisee etunimenä luonnonfilosofi Kelvin. Filosofinimet ovat kuitenkin sivujuonne: nimet ovat merkki joka voi olla tulkittavissa mutta se tulkintalinja ei ole välttämätön tarinalle. Vieläkään ei ole mitään ”kokonaisia” filosofinimiä John Locken rinnalla. Dharma-projektin merkit, I Ching -symbolit ja bunkkerin ulkoasu geokupoleineen kuitenkin on sellainen elementti joka todennäköisesti vaatii tulkintaa – ne ovat sen verran keskeisessä asemassa tuotantokaudessa että niillä on oltava jokin merkitys, todennäköisesti master planissa.

”Thank you. Namaste. And good luck.”