Sunnuntain Hesarin taloussivulla Marjut Tervola kirjoittaa pitkän artikkelin brändien asemasta yhtiöissä ja liiketoiminnassa: kuinka arvioida jotain niin aineetonta kuin tuotemerkki, jolla kuitenkin on kaupallista vaikutusta – aina siinä mittakaavassa, että muutama dominoiva brändi saattaa hallita yhdeksää kymmenesosaa koko markkinoista. Kuinka arvioida jonkin tuotemerkin tulevaisuutta?

Tieteiskirjailija William Gibson esitteli kirjassaan Hahmontunnistus (2005, alkuteos Pattern recognition 2003) Cayce Pollardin, ammattimaisen trendien etsijän, tuotemerkkien ja bränditunnusten arvioijan. Pollardin ammattitaito perustui hänen yliherkkyyteensä "vahvoille" tuotemerkeille: mitä tehokkaampi tuotemerkki tai bränditunnus, sen vakavampi ahdistuskohtaus Pollardille oli luvassa. Nykymaailmassa kuitenkin allergisen reaktion sijaan taitaa vielä olla tyypillisempää turtuminen mainosteksteihin ja brändimerkkeihin, vakavaa yliherkkyyttä ei vielä taida yleisesti esiintyä. Jonkinasteista herkistymistä kuitenkin tuotesijoitteluun, product placementiin, on alkanut tulla. Katsojat huomaavat sponsorien värien ja bränditunnusten sijoittelut ohjelmiin – ja myös voivat valittaa siitä. Tämä taas on avannut uuden markkinaraon: saksalainen yritys valmistaa näennäistuotteita, pakkauksia joissa on aidon oloisia tuotemerkkejä, sijoitettavaksi (pääosin saksalaisiin tv-sarjoihin, mutta myös muutamaan tunnettuun elokuvaan) silloin kun todellisen tuotemerkin käyttö voisi johtaa tuotesijoittelusyytöksiin. Last Minute Design siirtää meidät Logo –ajan ja No Logo –ajan taakse, aikaan missä No Logo voi olla logo itsessään.

Riku