Tämän viikon (numero 28/2006) Aku Ankassa pätkä- ja sekatyöläinen A. Ankka heittäytyy taidekriitikoksi William Van Hornin käsittelyssä. Lehden nykyiseen tasoon verrattuna piristävä pikkupala, jossa kontekstin vaihdokset eivät onnistu kriitikolta alkuun kovin sujuvasti – romuvaraston järjestelijä saa kommentin "Kieltäessänne merkityksen lähestytte mielettömyyden syvintä olemusta." Sama apurahaa hipova käsiterunous jatkuu ajoittain: "---maalauksen temperamentti luo ylipääsemättömän ristiriidan sen tarkoituspakoisuuden kanssa;" mikä käännetään peruskieleksi: "Taulusi on ruma." Merkitysten etsiminen jatkuu tarinassa Ankan uran edetessä taiteen tekemiseen: "Ah, jukkapalmu ja potkupallo. Väkevä vertauskuva jostain tärkeästä." Tavallisuudesta poiketen Ankka jopa onnistuu sekä taiteilijan että kriitikon urallaan.

Pitäisi lukea uudelleen Dorfmanin Kuinka Aku Ankkaa luetaan… joskin nykyisin voitaneen vastata, että monella tavalla: Aku Ankka voi olla aidosti avoin teos, joka mahdollistaa monta erilaista legitiimiä lukutapaa.

riku