SPARKS OF LIGHT IN DARK CITY – using colour in movie Sin City.

As Frank Miller's graphic novels of Sin City, movie directed by Rodriguez and Miller (partly also Tarantino) is mostly black-and-white. In Every episode there is some spots coloured, again similar to comic books. As the interviews on special edition dvd is told, Rodriguez decided to use colour a bit more than what's seen in graphic novels – with promise of Miller. So, it's legitimate to assume colouring to carry some meaning, to support stories told (classical theoretical aspect to movie analysis in this manner can be found from writings of Yuri Lotman – for example, see Semiotika kino i problemy kinoestetiki).

Movie is divided to four more or less individual parts, originally being one short story and three graphic novels. First, opening episode introduces Sin City milieu: Customer is Always Right, story is told – as all – with voice-over, in this episode the speaker is professional hitman, killer. The colour is found in his first victim's dress and lipstick, and second victim's eyes. Episode is shorter than other ones, and no more colour spots are found.

Second episode, The Hard Goodbye, offers coloured spots at Goldie's skin and bed. Light of police car and blood at Marv's face is coloured. Medicine given to Marv comes in coloured can. At Kadie's Joint can be seen some soft colour in decoration, as reflected from lights of the place. At farm, blood is seen red at Marv's face and tattoo at face of dead prostitute is coloured. When more blood is spilled at farm (in same scene and later), it's also shown coloured – as well as fire. On the road to Roark, the traffic sign is seen coloured, Roark's eyes and blood have colour, too. At death-row, Wendy's arriving and the alarm light of electric chair are coloured. Finally, picture of Goldie seen in Marv's eye has colour, too.

Third episode, Big Fat Kill, shows sneakers of Dwight and both Jackie-Boy's and Dwight's car in colour. Again, lights of police car are coloured. At arriving to Old Town, there's colour at girls of Old Town. Later, Becky's eyes and Miho's clothing have touch of colouring. Again, blood spilled at death of Jackie-Boy has colour – however, other members of pack, while bleeding, are seen black and white (as well as Jackie-Boy's, until the final cuts). Driving to tar-pits, lights reflected to car are seen in colour, so is the police motorcycle lights and also the reflection of Maglite police uses. Manute's artificial eye shines gold-coloured. Irish bombers grenade remote has similar red alarm-light as seen previous episode, about electric chair. Becky's eyes are still seen blue, and blood from her neck is shown in colour, too. At final show-down, stormy sky above is coloured.

Fourth episode, Yellow Bastard, shows police car lights black and white – opposite to other episodes. Hartigan's spilled blood is seen red – blood of senator Roark's son is black and white: when Roark's son goes through transformation to "Yellow Bastard", the skin and blood are shown (not surprisingly) yellow. When chopped-off finger closed in envelope arrives to Hartigan, blood is shown red. Kadie's Joint has similar colouring as in episode Hard Goodbye. Rear lights of Nancy's car are coloured. Injection given to Nancy has yellow colour similar to Yellow Bastard's skin.

As tentative summary: All episodes, if there's colour on voice-over character (which could consider to be the main character: nameless hitman, Marv, Dwight, Hartigan), it's spilled blood, and somehow surprisingly the sneakers of Dwight. Some of blood spilled of other than main character is shown in colour, too. Some cars, most of car-lights, and especially police vehicles lights, are usually seen in colour. Some female bodies, eyes, and dressing carry colour. Alarm-lights, and traffic-sign having colour. Certain antagonists of main characters are given some spots of colour: eye of Manute, skin and blood of Yellow bastard, eyes of cardinal Roark (blood, too). As hypothesis, one could argue that in colour is seen the elements which main characters of episodes consider somehow to be meaningful in specific scenes. So, colouring gives us to hint how the voice-over characters see the situations – perhaps deepening the stories told by voice-overs.

Riku


VÄRITÄPLIÄ SYNKÄSSÄ KAUPUNGISSA – muutamia havaintoja Sin City –elokuvan värien käytöstä.

Sekä Frank Millerin alkuperäiset sarjakuva-albumit että Robert Rodriguezin ideoima (Millerin, Rodriguezin ja Quentin Tarantinon ohjaama) elokuva ovat pääosin mustavalkoisia. Sekä sarjakuvissa että elokuvassa osa elementeistä on kuitenkin värjätty. Pääosin kyse on samoista elementeistä sekä elokuvassa että sarjakuvissa, elokuvissa elementtejä on hieman enemmän. Laajennetun dvd-version ekstroissa olevassa haastattelusta käy ilmi, että lisävärjäys on ollut paljolti Rodriguezin ideaa ja Millerin hyväksymää. Näin ollen on perusteltua olettaa värityksellä olevan molemmille elokuvan pääasiallisille ohjaajille merkitystä. Semiotiikan klassikoista Juri Lotman on analysoinut elokuvan semioottisia elementtejä ansiokkaasti.

Elokuvan neljä episodia ovat pitkälti itsenäisiä, alun pitäen kolmesta pidemmästä sarjakuva-albumista ja yhdestä lyhyttarinasta muokattuja. Avaus, muita lyhyempi, toimii Sin Cityn ilmapiirin ja miljöön esittelynä. Tarinan kertojaäänenä toimii ammattitappaja ja väritystä on käytetty tappajan uhreissa: vaatetuksessa, huulipunassa ja silmissä.

Seuraavan episodin väritys alkaa Goldiesta, joka nähdään väreissä. Samoin hotellihuoneen vuode esitetään väreissä. Poliisiautojen valot ja Marvista vuotanut veri esitetään punaisina. Marvin lääkepurkki, Kadien kapakan sisustus (ilmeisesti valaistuksen värjäämänä) on ainakin osittain väreissä. Farmilla Marvista vuotava ja hänen vuodattamansa veri esitetään väreissä, samoin tuli ja tapetun prostituoidun poskeen tatuoitu ruusu. Matkalla kardinaali Roarkin luokse tienvieressä oleva liikennemerkki on väreissä, samoin väriä nähdään Roarkin silmissä (ja hänestä vuotavassa veressä). Kuolemansellissä Wendy, hänen saapuessaan, esitetään samalla tavalla kuin Goldie episodin alussa, sähkötuolin merkkivalo on punainen ja lopulta Goldien kuvan heijastuminen Marvin silmästä esitetään värjättynä kuten episodin alussa.

Kolmannessa episodissa Jackie-Boyn auto samoin kuin Dwightin auto – ja tennarit – esitetään väreissä. Poliisiauton valot ja saavuttaessa Vanhaan Kaupunkiin alueen tytöt on värjätty. Myöhemmin Vanhassa Kaupungissa Beckyn silmät (kuten avausepisodissa) ja ainakin osa Mihon vaatetusta esitetään värjättyinä. Jackiesta Mihon kasvoille roiskuva veri taistelukohtauksen lopuksi on punaista – muuten veri aiemmin kohtauksessa on esitetty mustavalkoisena. Jälleen, matkalla tervakuopille, autojen valot, sekä moottoripyöräpoliisin valot (mukaan lukien taskulampun heittämä valokeila) on värjätty. Manuten tekosilmä on kullanvärisenä kiiltävä pallo. Kranaattien kaukolaukaisimessa on vastaava punainen varoitusvalo kuin sähkötuolissa aiemmassa kohtauksessa. Myöhemmin Beckyn silmät esitetään edelleen sinisinä ja hänen kaulastaan roiskahtava veri on myös värjätty. Loppukohtauksessa myrskytaivas on värjätty.

Neljännen episodin alkupuolella poliisiautojen valot ovat mustavalkeita, poiketen siis aiemmista episodeista. Hartiganin veri esitetään osassa kohtauksia väreissä. Senaattori Roarkin poika ja hänestä vuotava veri ovat mustavalkeita, mutta muodonmuutoksen jälkeen – kun pojasta on tullut episodin nimihahmo, keltainen äpärä – iho ja veri esitetään (vähemmän yllättävästi) keltaisina. Hartiganille eristysselliin toimitetussa irtosormessa näkyvä veri on punaista. Kadien kapakan valaistus ja väritys vastaavat kakkosepisodin väritystä. Nancyn auton takavalot esitetään punaisina, ja Nancyn saama ruiske on (lähestulkoon?) saman värinen kuin keltaisen äpärän iho.

Nopeana havaintona voitaisiin sanoa, että päähenkilö, kunkin episodin kertojaääni, esitetään mustavalkeana lukuun ottamatta ajoittain päähenkilön verta – ja jotensakin yllättävästi Dwightin tennareita (juokseeko Dwight jonnekin tai jostakin? pakomatkallahan hän on, kuten kertojanäänestä käy ilmi). Osa muuten episodeissa vuotavasta verestä, ennen muuta päähenkilöiden tiettyjen vastustajien verestä, esitetään väreissä. Vastustajista osaan on liitetty värjättyjä elementtejä, varoitusvaloihin, joihinkin liikennemerkkeihin on käytetty värjäystä. Ennen muuta naisvartaloita, silmiä, huulia ja vaatetusta on väritetty. Alustavana hypoteesina voitaisiin sanoa, että väritys kussakin kohtauksessa ja episodissa kertoo siitä, mihin päähenkilö, kertoja, kiinnittää huomiota tilanteissa – kenties syventäen kertojaäänen näkemystä ja tarinaa omalta osaltaaan.

Riku