Couple novels I recently read both tangent the constructing social memory, the collective shared image of world, and the meaning of popular culture in this process.
Umberto Eco's book "LA MISTERIOSA FIAMMA DELLA REGINA LOANA" (I've been reading the Finnish translation, even though one thesis of Eco is that no translation can be source) describes elegantly reconstructing past through childhood and teen-years books, comics, and music. The growth of young man as well as the changes in global politics and historical events are seen through all-penetrating popular culture.
If I understood it correctly, Arturo Perez-Reverte implies in his novel Ninth Gate (much more complex than Depp movie) that while we grow up, we "cultivate" our literature taste, raise and praise names like Faulkner, Kafka, Márquez… which are all great authors, no doubt. But beneath, there are all those fantastic books and authors that first brought us into world of literature, without giving rules of reading or dogmas of any kind. Dumas, Stevenson, Verne are the examples of Perez-Reverte, and I'd suppose Eco would add Carl Barks and Alex Raymond among others. As kid of 70's, for me to this pop-cultural canon comes also names of Chris Claremont and George Lucas, for example.
It's acceptable to connect personal history to the historical moments and news: "Where were you, when you heard…" assassinations of statesmen, nature disasters, pope elections… all news of that type construct both social and personal history, and memory. But so does also the hearing first time the identity of Darth Vader, seeing the death of Dark Phoenix and witnessing Hartigan's sacrifice to safe Nancy Callahan.
riku
Muutama äskettäin lukemani kirja kertoo – muun muassa – kulttuurisen muistin rakentumisesta ja henkilöhistorian (re-)konstruoinnista populaarikulttuurin ilmiöiden kautta.
Umberto Econ ehkä toiseksi paras romaani, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, kertoo muistin palautusyrityksestä palaamalla lapsuus- ja kasvuvuosien kirjoihin, sarjakuviin ja musiikkiin. Samalla kirja valaisee sitä, miten historian käänteet heijastuvat kaikkialle tunkeutuvassa populaarikulttuurissa.
Arturo Perez-Reverte sanoo kirjassaan Yhdeksäs portti "--- Kun ihminen varttuu, hän alkaa ihailla Flaubertia tai Stendhalia, hän julistautuu Faulknerin, Lampedusan, García Márquezin, Durrellin tai Kafkan kannattajaksi… meistä tulee aivan eri ihmisiä, jopa toistemme vastustajia. Mutta puhuessamme tietyistä kirjailijoista ja taianomaisista kirjoista, jotka paljastivat meille kirjallisuuden salat sitomatta meitä dogmeihin tai tuputtamatta meille vääriä oppeja, meillä kaikilla on silmäkulmassamme samanlainen pilke. Meidän todellinen yhteinen isänmaamme ovat tarinat, jotka eivät kerro siitä mitä ihmiset näkevät vaan mistä nämä uneksivat."
Perez-Reverten kaanoniin kuuluvat Dumas'n, Stevensonin ja sir Arthur Conan Doylen kaltaiset tarinamestarit. Econ kirjasta mestarillisiin tarinoihin voitaisiin lisätä esimerkiksi Flash Gordonin seikkailut, Mustanaamio pygmeineen, ja Carl Barksin työt. Seitsemänkymmenluvulla syntyneenä itse toisin mukaan mm. Marvelin maailman ja Star Wars –elokuvat.
Henkilöhistorian kytkeminen historiallisiin tapahtumiin tuntuu jotenkin hyväksyttävältä: voidaan kysyä: Missä olit, kun ensi kerran kuulit/näit….? maailman vaikuttajien murhat, luonnonkatastrofit, valtionpäämiesten vaalit… kaikki nämä uutiset konstruoivat sekä sosiaalista todellisuutta että persoonallisen, omakohtaisen historian kehittymistä ja muokkaantumista. Niin tekevät myös kulttuuri- ja populaarikulttuurin merkkipaalut. Missä olit, kun ensi kerran kuulit Pimeän Feeniksin tuhosta? Koska sait tietää Darth Vaderin henkilöllisyyden? Muistatko Hartiganin uhrauksen pikku Nancy Callahanin vuoksi?
riku
Umberto Eco's book "LA MISTERIOSA FIAMMA DELLA REGINA LOANA" (I've been reading the Finnish translation, even though one thesis of Eco is that no translation can be source) describes elegantly reconstructing past through childhood and teen-years books, comics, and music. The growth of young man as well as the changes in global politics and historical events are seen through all-penetrating popular culture.
If I understood it correctly, Arturo Perez-Reverte implies in his novel Ninth Gate (much more complex than Depp movie) that while we grow up, we "cultivate" our literature taste, raise and praise names like Faulkner, Kafka, Márquez… which are all great authors, no doubt. But beneath, there are all those fantastic books and authors that first brought us into world of literature, without giving rules of reading or dogmas of any kind. Dumas, Stevenson, Verne are the examples of Perez-Reverte, and I'd suppose Eco would add Carl Barks and Alex Raymond among others. As kid of 70's, for me to this pop-cultural canon comes also names of Chris Claremont and George Lucas, for example.
It's acceptable to connect personal history to the historical moments and news: "Where were you, when you heard…" assassinations of statesmen, nature disasters, pope elections… all news of that type construct both social and personal history, and memory. But so does also the hearing first time the identity of Darth Vader, seeing the death of Dark Phoenix and witnessing Hartigan's sacrifice to safe Nancy Callahan.
riku
Muutama äskettäin lukemani kirja kertoo – muun muassa – kulttuurisen muistin rakentumisesta ja henkilöhistorian (re-)konstruoinnista populaarikulttuurin ilmiöiden kautta.
Umberto Econ ehkä toiseksi paras romaani, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, kertoo muistin palautusyrityksestä palaamalla lapsuus- ja kasvuvuosien kirjoihin, sarjakuviin ja musiikkiin. Samalla kirja valaisee sitä, miten historian käänteet heijastuvat kaikkialle tunkeutuvassa populaarikulttuurissa.
Arturo Perez-Reverte sanoo kirjassaan Yhdeksäs portti "--- Kun ihminen varttuu, hän alkaa ihailla Flaubertia tai Stendhalia, hän julistautuu Faulknerin, Lampedusan, García Márquezin, Durrellin tai Kafkan kannattajaksi… meistä tulee aivan eri ihmisiä, jopa toistemme vastustajia. Mutta puhuessamme tietyistä kirjailijoista ja taianomaisista kirjoista, jotka paljastivat meille kirjallisuuden salat sitomatta meitä dogmeihin tai tuputtamatta meille vääriä oppeja, meillä kaikilla on silmäkulmassamme samanlainen pilke. Meidän todellinen yhteinen isänmaamme ovat tarinat, jotka eivät kerro siitä mitä ihmiset näkevät vaan mistä nämä uneksivat."
Perez-Reverten kaanoniin kuuluvat Dumas'n, Stevensonin ja sir Arthur Conan Doylen kaltaiset tarinamestarit. Econ kirjasta mestarillisiin tarinoihin voitaisiin lisätä esimerkiksi Flash Gordonin seikkailut, Mustanaamio pygmeineen, ja Carl Barksin työt. Seitsemänkymmenluvulla syntyneenä itse toisin mukaan mm. Marvelin maailman ja Star Wars –elokuvat.
Henkilöhistorian kytkeminen historiallisiin tapahtumiin tuntuu jotenkin hyväksyttävältä: voidaan kysyä: Missä olit, kun ensi kerran kuulit/näit….? maailman vaikuttajien murhat, luonnonkatastrofit, valtionpäämiesten vaalit… kaikki nämä uutiset konstruoivat sekä sosiaalista todellisuutta että persoonallisen, omakohtaisen historian kehittymistä ja muokkaantumista. Niin tekevät myös kulttuuri- ja populaarikulttuurin merkkipaalut. Missä olit, kun ensi kerran kuulit Pimeän Feeniksin tuhosta? Koska sait tietää Darth Vaderin henkilöllisyyden? Muistatko Hartiganin uhrauksen pikku Nancy Callahanin vuoksi?
riku
posted by riku at 1:12 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home