"Ei älä tuu" – rakennustyömaan kylttivalikko
Rakennustyömaan vieressä on kyltti, jossa kielletään läpikulku. Kieltotekstin lisäksi kyltissä on kuva: Musta ihmisfiguuri ojentaa kätensä pysäytyseleeseen. Figuuri on punaisen ympyrän sisällä ja hahmon yli kulkee punainen viistoviiva.
Teksti on perustaltaan selvä. Kuva-aihe ympyröinteineen taas lähettää ristiriitaisen viestin. Punainen kehä ja poikkiviiva konventionaalisesti kieltävät kuva-aiheessa esitetyn seikan: Tupakointikiellon merkkinä on ympyrään sijoitettu savuke, jonka yli kulkee poikkiviiva. Lemmikkieläinten kielto ilmaistaan koiran kuvalla samanlaisessa merkissä. Tässä merkissä kuitenkin kiellettävän ilmiön paikalla on pysähtymiskäsky, toinen katsojalle suunnattu kielto. Kyltin suunnittelija on tuskin halunnut kieltää kieltämistä, niin viehättävän anarkistinen ajatus kuin se olisikin.
Formaalissa semantiikassa ja peruslogiikassa kaksinkertainen kielto on myöntö: Ilmaisu "Ei ole laita niin, että: Ei sada" vastaa lyhyempää ilmaisua "Sataa." Tahtooko rakennuskylttien valmistaja sitten loppujen lopuksi kutsua ohikulkijat työmaalle tekemällä kieltomerkin ja kieltämällä sen sitten? Luultavasti ei. Ehkäpä merkissä onkin kolminkertainen kielto: sanallinen ja merkkiaiheen kaksinkertainen kielto? Ei niin: teksti muodostaa oman konventionaalisen kokonaisuutensa, kuva ympyröintineen toisen.
Luottaako kylttien suunnittelija sitten siihen, että tämä kaksinkertainen kielto aikaansaa itsessään niin vahvan ristiriitaisen viestin, että satunnainen lähestyjä vaipuu katatoniaan, kuin automaatio-ohjelma jossa on kontradiktorinen komentosarja? Mikäli näin on, niin ikävä kyllä kyltti ei täytä tarkoitustaan: rakennustyömaiden nurkilla ei ole laumoittain analyyttis-semioottisesti musertuneita ohikulkijoita pohtimassa ulospääsyä semioottisesta paradoksista.
Nyt jää kaksi vaihtoehtoa, jotka oikeastaan nojaavat kategorisesti samaan periaatteeseen mutta operoivat hieman eri tasoilla: arkipuhe ja kvasi-Greimasilainen ajatus.
Arkipuheessa voidaan viljellä kaksoisnegaation kaltaisia semanttisia mielettömyyksiä ja keskustelu on silti mielekäs: "Ei älä ota" on luultavasti todellakin kielto, ei lyhennys loogisesta struktuurista "Ei ole laita niin, että et saa ottaa". Tuo jyrkän kieltotaulun suunnittelija onkin siis pohjimmiltaan joviaali henkilö, joka tahtoo kommunikoida arkipuheen, ei auktoriteetin tasolla.
Kvasi-Greimasilaisessa seemipohjaisessa ajatuksessa todettaisiin, että vaikka kuva-aihe ja sen ympyröinti poikkiviivoineen esiintyvät yhdessä spatiaalis-temporaalisessa tilassa, ne eivät ole yksi sisäisesti ristiriitainen merkki, vaan kahden seemin yhdistelmä; pinnan ristiriitaisuudesta huolimatta seemit tukevat toisiaan ja tähtäävät samaan tulokseen. Valistunut kylttien suunnittelija on siis jo kymmenkunta vuotta sitten aavistanut Greimasin uudelleen arvoon nousun – lahjakkaampaa kuin Nostradamus.
On toki vielä yksi vaihtoehto, joka radikaalisti poikkeaa edellä esitetyistä. Yllä mainitut kaikki pohjaavat siihen luonnolliseen oletukseen, että kyltin suunnittelija on tiennyt mitä on tekemässä, että kyltin merkkiaiheen ja merkityksen taustalla on huolellinen kehittely ja suunnittelu. Voi myös olla, että kyltin alun perin suunnitellut ei ole piitannut juurikaan viestinsä toimivuudesta: pääasia on, että verkkoaitaan on saatu jokin läpyskä kiinnitettäväksi.
riku
Rakennustyömaan vieressä on kyltti, jossa kielletään läpikulku. Kieltotekstin lisäksi kyltissä on kuva: Musta ihmisfiguuri ojentaa kätensä pysäytyseleeseen. Figuuri on punaisen ympyrän sisällä ja hahmon yli kulkee punainen viistoviiva.
Teksti on perustaltaan selvä. Kuva-aihe ympyröinteineen taas lähettää ristiriitaisen viestin. Punainen kehä ja poikkiviiva konventionaalisesti kieltävät kuva-aiheessa esitetyn seikan: Tupakointikiellon merkkinä on ympyrään sijoitettu savuke, jonka yli kulkee poikkiviiva. Lemmikkieläinten kielto ilmaistaan koiran kuvalla samanlaisessa merkissä. Tässä merkissä kuitenkin kiellettävän ilmiön paikalla on pysähtymiskäsky, toinen katsojalle suunnattu kielto. Kyltin suunnittelija on tuskin halunnut kieltää kieltämistä, niin viehättävän anarkistinen ajatus kuin se olisikin.
Formaalissa semantiikassa ja peruslogiikassa kaksinkertainen kielto on myöntö: Ilmaisu "Ei ole laita niin, että: Ei sada" vastaa lyhyempää ilmaisua "Sataa." Tahtooko rakennuskylttien valmistaja sitten loppujen lopuksi kutsua ohikulkijat työmaalle tekemällä kieltomerkin ja kieltämällä sen sitten? Luultavasti ei. Ehkäpä merkissä onkin kolminkertainen kielto: sanallinen ja merkkiaiheen kaksinkertainen kielto? Ei niin: teksti muodostaa oman konventionaalisen kokonaisuutensa, kuva ympyröintineen toisen.
Luottaako kylttien suunnittelija sitten siihen, että tämä kaksinkertainen kielto aikaansaa itsessään niin vahvan ristiriitaisen viestin, että satunnainen lähestyjä vaipuu katatoniaan, kuin automaatio-ohjelma jossa on kontradiktorinen komentosarja? Mikäli näin on, niin ikävä kyllä kyltti ei täytä tarkoitustaan: rakennustyömaiden nurkilla ei ole laumoittain analyyttis-semioottisesti musertuneita ohikulkijoita pohtimassa ulospääsyä semioottisesta paradoksista.
Nyt jää kaksi vaihtoehtoa, jotka oikeastaan nojaavat kategorisesti samaan periaatteeseen mutta operoivat hieman eri tasoilla: arkipuhe ja kvasi-Greimasilainen ajatus.
Arkipuheessa voidaan viljellä kaksoisnegaation kaltaisia semanttisia mielettömyyksiä ja keskustelu on silti mielekäs: "Ei älä ota" on luultavasti todellakin kielto, ei lyhennys loogisesta struktuurista "Ei ole laita niin, että et saa ottaa". Tuo jyrkän kieltotaulun suunnittelija onkin siis pohjimmiltaan joviaali henkilö, joka tahtoo kommunikoida arkipuheen, ei auktoriteetin tasolla.
Kvasi-Greimasilaisessa seemipohjaisessa ajatuksessa todettaisiin, että vaikka kuva-aihe ja sen ympyröinti poikkiviivoineen esiintyvät yhdessä spatiaalis-temporaalisessa tilassa, ne eivät ole yksi sisäisesti ristiriitainen merkki, vaan kahden seemin yhdistelmä; pinnan ristiriitaisuudesta huolimatta seemit tukevat toisiaan ja tähtäävät samaan tulokseen. Valistunut kylttien suunnittelija on siis jo kymmenkunta vuotta sitten aavistanut Greimasin uudelleen arvoon nousun – lahjakkaampaa kuin Nostradamus.
On toki vielä yksi vaihtoehto, joka radikaalisti poikkeaa edellä esitetyistä. Yllä mainitut kaikki pohjaavat siihen luonnolliseen oletukseen, että kyltin suunnittelija on tiennyt mitä on tekemässä, että kyltin merkkiaiheen ja merkityksen taustalla on huolellinen kehittely ja suunnittelu. Voi myös olla, että kyltin alun perin suunnitellut ei ole piitannut juurikaan viestinsä toimivuudesta: pääasia on, että verkkoaitaan on saatu jokin läpyskä kiinnitettäväksi.
riku
posted by riku at 11:33 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home